lauantai 18. marraskuuta 2017

Eilisen sankari

Ivan. Mamman kultapoika. Lölliäinen. Ivic. Ivanisevic. Mussukka. Mr. Bakery. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja eilen Rakkauspakkaus täytti viisi vuotta. Juhlaa vietettiin ihan omassa piirissä. Lahjuksia ei tullut, mutta Ivan sai annoksen suurinta herkkuaan eli katkarapuja.




Meille tullessaan Ivan oli ujo poika, joka tykkäsi makailla saunan lauteilla. Paljon on vuoden aikana tapahtunut ja tänä päivänä yksi Ivanin lempipaikoista on mamman syli, etenkin iltaisin. Mamma saa usein päikkäreilleen kaverin: nukumme kirsu kirsua vasten 💓

 


Aivan kuin Alex :)


Mr. Bakery
Tänään herra tarkasteli rappusilla pihan lintutilannetta ja Anyan aikomuksia.




Anya pohtii, mahtuisko hyppäämään rappusten välistä...



Sää näyttää nyt hyvin marraskuiselta, mutta toivottavasti kylmenee ensi viikolla, kuten aamulla uutisissa lupailtiin.









sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Tällaista meillä

Sunnuntaiaamun rauhaa. Molemmat kissat puussa ja välillä pestään kaveria. Tällaisia meidän mussukat ovat. Ja ovat olleet jo yli vuoden. Nopeasti on aika mennyt siitä, kun rescuejoukot kävivät noutamassa herrasväen isolta kirkolta :)

 
Ensin Ivan avusti Anyaa pesuhommissa ja sen jälkeen Anya putsasi vielä tassunsa. Koitin ottaa kuvat nopeasti, ettei rauha rikkoontuisi ja painimatsi alkaisi..




 

Ja sitten vielä poseeraukset 💓


Josko tästä eteenpäin blogikin taas päivittyisi, kun kouluhommat ovat jo vähissä ...

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tekstivaras?

Meillä on tainnut käydä tekstivaras, kun blogia ei ole päivitetty kuukauteen. Todenmukaisempi vaihtoehto on kuitenkin mamman opinnäytetyö, joka on tyhjentänyt mamman tekstivaraston. Ei meillä mitään erikoista toisaalta ole tapahtunut viimeisen kuukauden aikana, sitä normaalia eloa vaan. Kissat ovat hyvin tottuneet siihen, että viikolla ei nuorempaa ihmissiskoa näy, mutta viikonloppuna, kun sisko tulee Turusta käymään, on juhlat. Mammaa ja iskää ei muistetakaan,

Vietimme kissojen kanssa pitkän kesän yhdessä kotona ja hieman oli surku mammallakin, kun piti aloittaa viimeinen opiskeluun liittyvä harjoittelu. Ekana päivänä, kun tulin kotiin, molemmat maukuivat mamman perään. Iskä ei ollut mitään sillä hetkellä. Nopeasti kissat kuitenkin ovat siihen tottuneet taas, että päivisin olemme molemmat poissa. Siihen joutuu jatkossakin tyytymään, sillä aloitan työt heti valmistumiseni jälkeen vuodenvaihteessa :)

Meillä oli taas tänään yhteinen työpäivä Ivanin kanssa, mutta siitä toisella kerralla enemmän. Kesken rauhallisten työnjohtotehtävien Ivan kuuli viereisestä huoneesta kummaa ääntä ja sitä piti lähteä tarkistamaan. Oli tainnut Ivanilta unohtua, että ihmissiskohan se siellä vain :)





maanantai 28. elokuuta 2017

Opiskelua...

Ei me olla blogia unohdettu, mutta meillä on ollut Ivanin kanssa vähän muunlaisia kirjallisia töitä tehtävänä. Olen kirjoittanut opinnäytetyötäni ja Ivan on ollut hyvänä apuna. Jos ei kirjoittamisessa, niin ainakin muistuttamassa taukojen tärkeydestä.


Tänään Anyakin oli hengessä mukana



Ollaan oltu Ivanin kanssa sen verran ahkeria, että kirjoitustyö alkaa olla jo lopuillaan :)





Perjantaina vien työn ohjaavalle opettajalle, joka taitaa yllättyä meidän ahkeroinnista.

maanantai 14. elokuuta 2017

Mallin ainesta?

Kun missit ja mannekiinit poseeraavat, eivätkö he asettele jalkansa tietyllä tavalla. Meidän Anyalla taitaa poseeraus olla veressä, kun  itikoita metsästäessäkin jalat täytyy asetella poseerausasentoon :)


Kiira ei meillepäin iskenyt, mutta sää oli sateinen eilen aamupäivällä, joten Anya nautti päivästä täysin siemuksin.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 7. elokuuta 2017

Matkoja

Kissat ovat olleet viime aikoina ihmeissään, sillä henkilökunta on ollut kovin matkustavaista. Ensin se kävi Turussa katsomassa isoja purjelaivoja ja kuuntelemassa musiikkia Linnanpuistossa.




Tämän jälkeen henkilökunta suuntasi vielä Prahaan, johon se tykästyi viime vuonna.


Mitäs kissat? Rauhassa kotona mummun ja vanhemman isosiskon hoivissa. Prahaan lähdettäessä parivaljakko tosin istui lasiovien takana luoden hyvinkin syyttävän katseen poistuvaan henkilökuntaan. Paremmat olot heillä kuitenkin oli hoitohenkilökunnan kanssa, sillä herkkuja saatiin päivittäin. Loppuviikosta Anya osasi jo näyttää mummulle, mikä se herkkukaappi olikaan :)

Ennen matkaa henkilökunnan laukut tutkittiin tarkkaan, kuten tutkittiin myös vanhemman isosiskon laukku, kun hän lähti Tallinnaan.





Vähän ne kiinnosti Ivaniakin :)

Siskon kanssa Tallinnaan :)


Ei varmaan liene kenellekään yllätys, että eniten matkalaukuista oli kiinnostunut Anya, jotka testasi kaikki laukut.  Kova homma pikku kissalla :)


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Unikaveri

Kotona ollessani olen kehittänyt itselleni pahan, hyvän tavan eli päikkärit. Myös Ivan tietää tämän ja mamman unikaveriksi on kiva tulla. Viime viikollakin Ivan odotteli eteisessä, oliko mamma menossa päikkäreille ylös vai makkariin, jotta voisi seurata perässä. Kun Ivan tulee unikaveriksi, on ongelmana se, että päikkäreitä ei voi ottaa. Ivanille kyse ei ole päikkärihetkestä, vaan rakastamishetkestä. Ja Ivan -poika rakastaa... Kuviin ei pysty tallentamaan sitä kaikkea leivontaa, hurinaa ja puskemista, jonka onnellisena kohteena mamma saa olla. Ja jos mamma koittaa mennä yksin päikkäreille ja sulkee oven perässään, itkee oven takana mammanpoika, jolle aina ovi avautuu. 

 
Keskittynyt leipojamestari :)


 


 

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että mammakin jää kevyesti toiseksi, kun on mahdollisuus päästä nukkumaan siskon kanssa. Ja tätä mahdollisutta käyttävät hyväkseen niin Ivan kuin Anyakin, joka ei mamman kanssa päikkäreille tule. Anya on tässä suhteessa samanlainen kuin Alex: Kun mamma on makkarissa päikkäreillä, sinne on kiva tulla, muttei nukkumaan. Tällöin tarkistetaan huoneen joka nurkka ja hypitään lipastoilla ja jotain saattaa tippuakin, jotta mamma ei saa nukutuksi, vaan seuraa, mitä huoneessa tapahtuu. Viimeksi tippui korutelineestä rannekoru, joka kivasti kolahti senkin pintaan...

Anya siskon sängyllä :)